Olipa kiva lukea kommentteja täällä blogissa! Tulee sellainen olo ettei ole oikeasti yksin ongelmiensa kanssa vaikkei lähipiirissä hengenheimolaisia juuri olekkaan. Äitini sain kyllä innostettua tähän mukaan, mutta hän on aikalailla normaalipainoinen.
Tänään aamupalakin jo maistuu hyvälle! Nyt tein niin, että kippasin raejuustotkin kattilaan ja sekoitin puuron joukkoon. Eilen kippasin ne kylminä puuron päälle. Tällälailla lämpimänä ne maistuvat paremmin. Koko komeuden kruunasi vielä sokeroimaton vadelmasoppa. Onneksi mulla ei ole nyt alkuviikosta koulua niin pystyy perehtymään tähän uuteen elämänrytmiin ja syömisiin vähän paremmin. Valmiiksi vaan jo ärsyttää se kun pitää koulussa alkaa selitellä miksen tule muiden seurassa opiskelijaruokalaan syömään vaan mussutan omia eväitä. Jotenkin haluaisin pitää tämän projektin kavereilta salassa. Jos en onnistukkaan niin on taas tosi noloa näyttää kuin heikon itsekurin omaa, argh.
Mulla tää järetön lihominen alkoi samaan aikaan kuin opiskelutkin. Ammattikorkeakoulu, pienet lapset, harrastukset ja töissäkäynti osa-aikaisesti tuohon päälle ei ole mikään hyvä yhtälö tälläselle tunnesyöjälle ja herkkujen palvojalle. Kaikki stressi, kiire, masennus... Olen lohduttanut itseäni herkuilla. Kun on ollut niin kertakaikkisen paska olo ja tuntuu että pää hajoaa, niin päivän paras hetki on ollut kun on saanut valita kaupasta kasan ihania herkkuja ja lasten nukkuessa lappaa niitä kaksin käsin suusta sisään. Samaan aikaan olo on niin pirun väsynyt. Ei, en mä jaksa tänään kävellä kouluun, meen autolla. Ei en mä jaksa mennä lasten kanssa ulos. Mee jooko sä kulta niin mä siivoan (=istun koneella) sen aikaa. ARGH. Miten ihminen voi olla niin laiska?!! Toisaalta olen saanut elämässä ihan hirvittävän paljon aikaiseksi, mutta sitten en saa aikaiseksi pidettyä itsestäni huolta. En raaski laittaa kuntosaliin rahaa, hei uimahallin salihan maksaa 90e vuodessa! Samaan aikaan kuitenkin voin helposti kävellä kauppaan viikoittain ja ostaa pari purkkia ben & jerry's jäätelöä (á n. 6e).
Menipäs purkautumiseksi... No toisaalta tämän blogin laitoinkin pystyyn osittain terapiamielessä. Tänne voin kertoa anonyymisti urpoiluistani ilman että tarttee hävetä itteään kun kukaan ei (toivottavasti) tunnista.
No mutta siis pääasiaan... Tänään menen ensimmäistä kertaa salille! IIIIK! Jännittää ihan hirveästi. Osaanko mä? Näytänkö mä ihan kamalta kun punnerran näiden läskieni kanssa? Onneksi tuolla GFG-sivustolla on videot noista liikkeistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti